BIOGRAFIA
Laatinut Tero Linnamies Pentti Kaskipuro ALBUMI -teosta varten 2018.
1930 Helsingissä, Aleksis Kiven päivänä 10.10.1930 syntyy työmies Sulo Vihtori Krutille ja peltisepän tyttärelle, Lempi Johanna Krutille, os.Nyholm, poika, kuusilapsisen perheen nuorimmainen, joka saa nimen Pentti Ensio Krut.
1935 Komea, ruotsalainen sotilasnimi Krut vaihdetaan Kaskipuroksi. Koska isän tulot ovat epäsäännölliset, Lempi suorittaa hierojakurssin ja elättää perhettä hierojana. Perhe asuu vuokralla useissa paikoissa Saviolla ja Keravalla.
1937 Pentti aloittaa koulunkäyntinsä Keravan vanhassa puukoulussa opettajanaan Tilda Niemi.
1939 Talvisota syttyy Pentin ollessa kolmannella luokalla ja koulu suljetaan. Pentin vanhemmat eroavat.
1940 Kun sota päättyy syksyllä, Perhe muuttaa Helsinkiin ja koulunkäynti jatkuu Kallion kansakoulussa, opettaja Koirasen luokalla.
1942 Kesällä Pentti lähetetään monen muun tavoin sotalapsena Ruotsiin jossa oleskelu kestää puoli vuotta perinteistä pappisukua (Melin) edustavassa perheessä. Sijaiskoti sijaitsee Länsi-Göötanmaalla, Kyrkefallassa Tibron pappilassa, etelä-Ruotsissa, missä oppii pikkuhiljaa uutta kieltä ja harrastaa piirtämistä. Palaa jouluksi Suomeen.
1943 Aloittaa Korsosta käsin oppikoulun Helsingin II lyseossa. Jatkosodan aikana lyseo suljetaan ja 13-vuotias Pentti kutsutaan uudelleen samaan perheeseen Ruotsiin, josta käsin hän käy Skövdessä kaksi luokkaa oppikoulua. Opettaja Anton Isaksson vie luokan Skövden taidehalliin ”Färg och Form”-näyttelyyn, jossa näkee ensi kerran grafiikkaa. Erityisesti jää mieleen Bertil Bull Hedlundin työ ”Silli ja ryyppy”, etsaus vuodelta 1941. Tutustuu taidekirjojen välityksellä mm. Paul Cezanneen ja Vincent van Goghiin. Ajatus taiteilijanurasta herää.
1944 Ruotsissa aloitettu oppikoulu keskeytyy kun Pentti palaa Suomeen sodan loputtua, ei kuitenkaan enää koulunpenkille.
1947 Ruotsissa kehittyneen piirustusharrastuksen rohkaisemana pyrkii Helsingin Taideteollisen oppilaitoksen graafiselle linjalle mutta koulun ovet eivät aukene hänelle ja tajuaa olevansa vielä raakile. Kurssin aikana kehittyy elävän mallin piirtämisessä. Grafiikassa kiinnostaa erityisesti etsaus. Isä menehtyy tapaturmaisesti.
1948 Likinököisyytensä vuoksi jättää pyrkimättä Taideteolliseen uudelleen ja alkaa omatoimisesti opiskelemaan taidetta. Saa töitä Yhtyneistä Kuvalehdistä. Pääsee taiteilija Yrjö Verhon yksityisoppilaaksi tämän Eerikinkatu 2:en yläkerran ateljeehen missä lauantaiset opinnot jatkuvat ajoittaisesti vuoteen 1951 asti. Tutkii ahkerasti Hugo Simberin grafiikkaa ja piirtää iltaisin croquis’ta Vapaassa taidekoulussa Unto Pusan johdolla. Matkustaa kesällä kolmannen kerran Ruotsiin.
1949 Solmii 19-vuotiaana avioliiton kahdeksan vuotta vanhemman Ilta Tuulikki Simosen (synt.1922) kanssa ja muuttaa asumaan tämän vanhempien, 30-luvulla rakennettuun kotiin Korson Haikaratielle.
1950 Työskentelee Kahvi Oy:n somistamossa Katajanokalla, Luotsikatu 4:ssä vuoden 1952 kesään saakka. Vedostaa ensimmäiset grafiikkalehdet pihan saunakamarissa, ”ensimmäisessä omassa työhuoneessaan”.
1951 Ensimmäinen ulkomaanmatka Tukholman kautta Osloon ja Trondheimiin. Grafiikanteon ohella tekee myös öljymaalauksia joista suurimman osan on kuitenkin kriittisenä polttanut.
1952 Siirtyy jatkamaan ansiotyötä Osuusliike Elannon mainoksen somistamoon ikkunasomistajaksi työtoverinaan mm. Pentti Lumikangas. Osallistuu aktiivisesti taidekerhon toimintaan jossa ohjaajana innostava Åke Mattas sekä Mauri Faven. Ylimääräisenä oppilaana muutaman kuukauden, yhden kevätkauden ajan Suomen Taideakatemian koulussa viipurilaissyntyisen graafikon Aukusti Tuhkan luokalla. Oppii miten laatta pohjustetaan ja miten otetaan vedos.
1953 Taiteilijadebyytti, ensimmäinen näyttelykokemus ja -esiintyminen Helsingissä Nuorten näyttelyssä. Teosten aihepiiri ja käsittelytapa ovat sidoksissa aikaansa ja hänen omaan arkiseen ympäristöönsä.
1955 Tekee kaksiviikkoisen opintomatkan Kööpenhaminan museoihin.
1956 Pitää ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Hotelli Tornin ateljeebaarissa Helsingissä. Häntä aletaan arvostamaan Simo Hannulan ja Pentti Lumikankaan rinnalla yhtenä ikäpolvensa etevimpänä nousevana graafikkona. Omakotitalon remontoinnin yhteydessä ullakon tiloihin järjestyy myös hänen työhuoneensa.
1957 Matkustaa Tuulikin kanssa Firenzeen (Uffizin galleria, Palazzo Pitt) ja Sienaan.
1958 Saa apurahan Suomen Kulttuurirahastolta ja jää sen turvin pois ansiotyöstä.
1959 Anopin kuoltua Korson talo siirtyy Pentin ja Tuulikin haltuun. Toimii Suomen Taidegraafikkojen liiton hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana vuoteen 1974 saakka.
1960 Vapaamuotoisen abstraktin taiteen, informalismin voimakas aalto aikaansaa kriisivuoden. Työstää vuoden aikana vain kaksi uutta maisema-aiheista litografiaa. Palaa somistajaksi Osuusliike Elantoon.
1961 Kriisin tuloksena ja sen vastapainoksi löytää oman arkisen aihemaailmansa ja oman tyylinsä. Ensimmäiset hiljaiset asetelmat syntyvät kun suureksi teemaksi muodostuu lähiympäristön tarjoaman aineiston kuvaaminen. Tästä alkaen syvä, musta akvatintapinta tulee ominaiseksi. Toimii Elanto-lehden taittajana ja ilmoitusten suunnittelijana.
1962 Saa Suomen Taideakatemian 3-vuotisnäyttelyn palkinnon ja jää lopullisesti vapaaksi taiteilijaksi.
1963 Hänen aloitteesta Suomen Taidegraafikkojen liitto ry ryhtyy toimittamaan kannatusjäsensalkkuja.
1964 Osallistuu graafikoiden Simo Hannulan, Ina Collianderin ja sekä kuvanveistäjä Laila Pullisen kanssa Suomen edustajina Venetsian Biennaaliin kymmenellä teoksella. Näyttelystä muodostuu uran käännekohta, menestys ja varsinainen taiteellinen läpimurto. Ei mukana avajaisissa mutta käy opintomatkalla Venetsiassa myöhemmin syksyllä. Voittaa ensimmäisen palkinnon valtion taidekilpailussa.
1965 Heikki Häiväojan ja Kaj Franckin pyynnöstä toimii syksystä alkaen Taideteollisessa oppilaitoksessa grafiikan opettajana yhdeksän vuoden ajan. Mestari K:n oppilaina mm. Outi Heiskanen, Elina Luukanen, Marjatta Nuoreva, Esa Riippa, Marjatta Hanhijoki, Tarja Teräsvuori, Jorma Hautala, Hannu Hyrske ja Kaija-Riitta Iivonen.
1968 Taloon rakennetaan matala lisäsiipi jossa tilat makuuhuoneelle, saunalle ja varastolle. Samalla yläkerran työhuone remontoidaan
1970 Osallistuu Sysmän Suvi-Pinxiin kymmenellä pienikokoisella öljymaalauksella jotka kaikki myydään ja toimittaa niitä halukkaille jälkeenpäin vielä viisi lisää.
1971 Erittäin tuottelias kausi, uusia töitä syntyy 20 kpl. Vastaanottaa Pro Finlandia -mitalin.
1972 Tuottelias kausi jatkuu jolloin osallistuu moniin huomattaviin kansainvälisiin näyttelyihin saaden lukuisia palkintoja.
1974 Hänelle myönnetään taiteilijaprofessorin arvonimi (vuoteen 1979 saakka). Vastaanottaa arvostetun Prinssi Eugen -mitalin. Jättää opetustoimensa Taideteollisessa korkeakoulussa. Korsossa lähistöllä asunut Lempi äiti kuolee.
1975 Tutustuu Purnun kesänäyttelyyn. Kutsutaan Jyväskylän kansainvälisen grafiikkatriennaalin jyryn jäseneksi, missä tehtävässä toimii lähes 10 vuotta. 1979 Nimitetään vuoden taiteilijaksi ja pitää siihen liittyvän näyttelyn Helsingin Juhlaviikoilla, Tuomiokirkon kryptassa, missä esillä 170 teosta. Näyttelyn suunnittelee Kaj Frank.
1980 Oppilaat ( Heiskanen, Luukanen, Hanhijoki, Riippa, Nuoreva, Airas ) järjestävät ”Mestari K:n koulu”-näyttelyn pidetyn opettajansa kunniaksi. Samalla oppilaitten toimesta julkaistaan pieni Kaskipuron koulu -kirja. Tekee matkan Ateenaan.
1982 Eurographica, Rolando Pieraccinin kustannusyritys julkaisee järkälemäisen teoksen Pentti Kaskipurosta ja hänen tuotannostaan ajalta 1952-1982. Tunnistaa näön sumenemisen ensi oireet.
1983 Vastaanottaa Suomen kulttuurirahaston suuren tunnuspalkinnon.
1985 Kehittyvä kaihi rajoittaa muttei kuitenkaan estä graafisen tuotannon jatkumista (vuosina 1985-1987 yhteensä 13 uutta työtä).
1988 Käytyään läpi useita silmäleikkauksia palaa jälleen aiempien vuosien tuotteliaalle tasolle ja työstää vuosien 1988-1989 aikana 28 uutta teosta.
1990 Vastaanottaa professorin arvonimen. Oppilaat julkaisevat ”Mestari K”-juhlakirjan.
1992 Vantaan kaupunki hankkii 10-vuotisjuhlarahaston varoilla Kaskipuron tuotantoa esittelevän kokoelman, kaikkiaan 234 teosta.
1996 The Lauttasaari Press julkaisee viisi sipuliaiheista työtä sisältävän ”Sipuleita ja valkosipuleita”-salkun johon Timo Tanttu kirjoittaa teemaesseen.
1998 Laaja Päivi Loimaalan kokoama retrospektiivinen näyttely Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella.
1999 Tuulikki -vaimo kuolee ja tuhka haudataan yhdessä aikoinaan istutetun lehtikuusen juurelle omalle maalle, Heikki Häiväojan monumentin osoittamaan paikkaan.
2000 Matkustaa Italian Pesaroon. Juhlii syntymäpäiväänsä Taidekoti Kirpilässä.
2002 Grafiikkapaja Himmelblau julkaisee 24 kpl:n sarjan pienikokoisia salkkuja nimeltä ”13”, jossa samanverran pienikokoisia grafiikkavedoksia ja Kari Saviniemen runoja. 2005 Avataan Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä 75-vuotisjuhlanäyttely jonka suojelijana toimii presidentti Martti Ahtisaaren puoliso Eeva Ahtisaari. Päivi Loimaalan lisensiaattityö ”Kaskipuron asetelma, ropografiasta megalografiaksi” valmistuu.
2006 Hänelle myönnetään Ruotsissa ammattikunnan taholta, Förening för Grafisk konstin 118. vuosikokouksessa, Fridellnål eli ns. grafiikan nobel. Kaskipuroa ennen tämä kunnianosoitus on myönnetty vain neljälle ruotsalaisgraafikolle. Promovoidaan Suomen Taideakatemian ensimmäisessä promootiojuhlassa kunniatohtoriksi.
2009 Vierailee marraskuussa Ruotsissa, Gripsholmin linnan navetassa, Grafikens Hus´n ”Samtal i ljus och mörker”-näyttelyn avajaisissa ja tutustuu ripustukseen. Vuoden ainoa uusi työ ”Kryptoidi” (nro 576), jonka aiheena kuivunut sokerijuurikas. On mukana kahdeksan a-b-c-graafikon kiertävässä näyttelyssä ja yhteisessä grafiikkasalkussa. Joulukuussa kokee aivoinfarktin ja joutuu sairaalahoitoon.
2010 ”Kaksi penttiä”-näyttely kesällä Galleria Himmelblaussa jossa esillä Pentin grafiikkavedokset yhdessä Pentti Sammallahden valokuvien kanssa. On esillä Puhkaharjun Retretissä, Galleria Himmelblaun Grafiikkanäyttelyn päätaiteilijana. Menehtyy usean keuhkokuumeen seurauksena 4.9. Kaumialan sairaalassa Espoossa. Siunaustilaisuus pidetään Vanhassa kirkossa Helsingissä ja muistotilaisuus SFV -salissa. Helsingin Sanomat julkaisee J.O.Mallanderin laatimat muistosanat. Vantaan Taidemuseon ”Suu kuin seitsemän leivän uuni” -näyttelyn monumentaalinen Kaskipuro-osuus vaihtuu aiotusta juhlanäyttelystä kunnianosoitukseksi Mestari K:lle.
2011 Toukokuussa Pentin ja Ilta Tuulikin uurnat lasketaan viimeiseen Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalle myönnettyyn hautapaikkaan minne myös taiteilija Heikki Häiväojan veistämä muistopatsas siirretään Korson Haikaratieltä.