PENTTI KASKIPURO

Pentin oivallus

Graafikko Pentti Kaskipuron töissä avautuu eri arkisten asioiden – juurikkaiden, vihannesten, muiden elintarvikkeiden ja esineiden – muodostama maailma, jota voidaan yhtä aikaa kutsua täysin supisuomalaiseksi ja täysin globaaliksi.

1950-luvulla ihmis- ja maisema -aiheillaan aloittaneen Pentti Kaskipuron taiteen ’keksintö’ ajoittuu 60-luvun alkuun. Suomalaisen taiteen ajautuessa voimakkaan informalismin piiriin sivuun jäänyt Kaskipuro alkoi keskittyä pieniin, läsnä oleviin arkisiin aiheisiin: sipuleihin, perunoihin, lanttuihin, leipiin ja muihin perusruoka-aineisiin. Tällä tavalla hän teki kunniaa ihmiselämän lähipiirille, joka huolimatta valtavasta tiedon määrän ja tiedon nälän kasvusta on lopultakin jokaisessa kulttuurissa riippuvainen samoista perusaineksista.

Suomalainen sipuli ja makkara ja ruisleipä Kaskipuron syvän mustassa akvatintapinnassa maistuvat yhtäkkiä hyvin metafyysisiltä. Kurinalaisten, riisuttujen ja keskitettyjen asetelmien maailmassa ulkopuolinen, valkoinen, ’katseleva’ valo kohtaa mustan perusvalon. Tilan ja valojen leikkauspisteeseen syntyy hämärä tila, jossa vallitsee tietty kosmisuuden tuntu ja jossa vihannekset, juurikkaat ja leivät esiintyvät kuin ajattelevat yksilöt. Tämä Pentti Kaskipuron suppeaksi luonnehdittu aihepiiri laajentuu ja syvenee sitten 1990-lukua kohti paljaiden, mustan eri sävyisten pintojen maailmaksi, jota leimaa vahva usko pienen ja esineellisen merkitykseen; ainoastaan aiheiden ja teemojen sisällöt ratkaisevat lopputuloksissa.

Näin kirjoitti Rax Rinnekangas vuonna 2004 Amos Anderssonin taidemuseon Hämärä Dunkel Twilight -näyttelyluettelossa.

Kolme sientä 1988
Kolme perunaa y.m. 1971