Ullakkoateljee
Albumiin kirjattua – osa XIV
| 14. marraskuuta 2022
Yläkertaan, alunperin ullakkona palvelleeseen noin 35 neliömetrin laajuiseen tilaan tehtiin 1956 työtila, joka kaksitoista vuotta myöhemmin remontoitiin talon lisäsiiven rakentamisen yhteydessä. Työhuoneen viistoon kattoon oli puhkaistu kaksi ikkunaa, joiden kautta virtasi valo alas. Leveä valkoiseksi kalkittu savuhormi toimi tilan jakajana. Sivuseinän ikkunasta näkyi pätkä kuusiaitaa, pensaita ja tietä. Voimakkaasti viistot katot tekivät tilasta keskeltä korkean ja reunoiltaan varsin matalan. Savuhormin kupeessa oli etsausprässi ja sen vieressä kaappeja kuumalevylle, laattavarastolle ja erilaisille graafikon työvälineille sekä vesiallas. Ateljeen toista päätyä hallitsi piirustuspöytä ja työtuolina Kukkapuron mustalla nahalla päällystetty Plaano. Huoneen seinustalla oli matalat kaapistot vedos- ja paperivarastolle, hylly käsikirjastolle sekä makuulaveri, joka oli palvellut useita yövieraita ja isäntääkin, kun työskentely oli venynyt illan myöhäisille tunneille.
Kun utelin syytä erityisesti Yrjö Kukkapuron ja Yki Nummen suosimiseen, kertoi Pentti onnistuneensa hankkimaan kerralla erän kalusteita ja valaisimia, joihin oli erityisesti mieltynyt. Kalustusta täydensi kookas maalausteline, kaarevakantinen tavara-arkku sekä pieni pöytä, jolle oli koottu mieleisiä malleja. Tyhjien maitotölkkien seurasta löytyivät monet vuosien varrelta tutut aiheet, kuten juuri ja juuri tunnistettavaksi kutistunut lanttu, muutama sipuli ja kivikova limppu.
– Työvälineeni on useimmiten timantti- tai teräskärkinen kaiverruspiikki, jolla piirrän haluamani kuvan viivoilla kuparilaatalle. Kosketus materiaaliin on minulle äärimmäisen tärkeä.
Työpöydän pintaan oli aika kaivertanut oman, hienoviivaisen grafiikkansa, todisteeksi sen ääressä vietetyistä vuosista. Pöydän ”kattausta” tarkastelevalle ensivaikutelma oli jokseenkin kaoottinen. Toisessa päädyssä oli ison, mustan radiokasettisoittimen eteen kasattu joukko erilaisia purkkeja: mustepulloja, pieni, sisältä turkoosinvärinen saviastia joka toimii roskakuppina, pari vihreää lasia ja toinen pari neliskulmaisia kaukaloita täynnä kyniä ja siveltimiä. Näiden edessä lojui metallikaivertimien, teräspiikkien ja täytekynien harmaa armeija täydennettynä muutamalla pahviveitsellä, kärkipihdeillä, kumeilla ja pienellä metallisella, kasaan taittuvalla suurennuslasilla. Pöydän toista päätä peitti korkeaksi kasvanut röykkiö erilaisia luonnoksia, vedoksia ja kierreselkäisiä luonnoslehtiöitä. Näennäisellä epäjärjestyksellä oli kuin olikin selvä tarkoituksenmukaisuus; esineet ja työtarpeet olivat vakiinnuttaneet omat paikkansa vuosien varrella käyttäjänsä ohjauksessa ja löytyivät yhdellä kädenojennuksella.
– Työssään yrittää tehdä sellaisia kuvia, mitä haluaa itse nähdä. Omia kuvia minulla ei kuitenkaan ole kotini seinällä. Ainoastaan pari pientä öljymaalausta työhuoneessani. Seinillä haluan katsella toisten tekemiä töitä.
Työpöydän vieressä ikkunaseinällä oli viisi pienimuotoista taulua. Viistokaton puoleiset kaksi työtä olivat Pentin omia öljymaalauksia, kauniiksi patinoiduissa kultakehyksissä. Molemmat esittivät aihevalinnaltaan tekijälle tyypillisiä asetelmia, toisessa maitotölkki ja kannu, toisessa lantun puolikas ja pieni kupariastia. Viereisessä rivissä ylimpänä oli pieni, tiilenpunainen EllenThesleffin puupiirros nimeltään Uhrituli. Sen alapuolella jonkin verran isompi, hieman krouvinoloisesti kasattu vitriinikehys, jossa lasin alle oli kätketty pintastruktuuriltaan hieno puulaatta. Pentti kertoi että Saunan katto oli lahja tekijältä, Kain Tapperilta. Huomioni kiinnittyi kuitenkin joukon pienimpään teokseen, alinna olevaan grafiikkavedokseen, jossa oli hyönteisten kerääjän neulaan tallentama musta koppakuoriainen. Tekijä oli jättänyt taustan vaaleaksi käsittelemättömäksi pinnaksi, jolloin itse aihe korostui pienestä koostaan huolimatta. Tekijä oli Pentin vanha tuttu, Uppsalassa asuva Ulla Fries, joka oli erikoistunut grafiikassaan eläinaiheisiin. Yksinkertaisesta ja yksityiskohdiltaan huolellisesta ja tarkasta toteutustavasta löytyi yllättävää yhtäläisyyttä Pentin teoksiin. Ulla oli ehdottanut hänelle yhteisen näyttelyn pitämistä. Ajatus oli Pentille mieluinen, mutta jäi kuitenkin toteutumatta.
– En osaa lähteä tästä talosta kun sitten jalat edellä.