Rauhallista joulua

Kun Pentti ryhtyi johonkin, vaikkapa sitten lintujen ruokintaan talvella, niin hän teki sen säännöllisesti ja tunnollisesti joka aamu, varmasti myös joulun aikaan. Sama  pitkäjänteisyys ilmeni joulukorttien kohdalla. Ensimmäiset, tiedossani olevat grafiikkavedokset joulukortteina lähtivät ystäville Haikaratieltä jouluksi 1969 ja tämä tapa jatkui katkeamatta aina vuoteen 2008. Tuo ensitervehdys oli samana vuonna ikuistettu Talvikuva, tekijälle varsin harvinainen aihe. Oletettavasti hän muisti lähipiiriään jo 60-luvun alkuvuosienkin aikana yksittäisillä tai pienemmillä korttipostituksilla.

Kortit olivat ulkoasultaan pelkistetyn yksinkertaisia, mikä hyvin kuvasti lähettäjän vaatimatonta persoonaa. Ne oli vedostettu niin että itse aiheen saattoi taittaa karheareunaisen vedosarkin sisään, jonne Pentti myös kirjoitti lyhyen toivotuksen. Kortit hän merkitsi työkirjaansa yleensä numeroimattomana sarjana ja signeerasi ne taiteilijavedoksiksi, työvedoksiksi tai etenkin viime vuosina myös normaalilla sarjanumeroinnilla ja vain muutamassa tapauksessa pelkällä nimikirjoituksellaan.

Aluksi vedosten määrä liikkui reilussa parissakymmenessä kappaleessa mutta kasvoi vuosien varrella lisääntyneen tuttavapiirin myötä jopa 70-80 kappaleeseen. Se oli varsin kunnioitettava ponnistus, kun tiedämme että Pentti itse myös vedosti tuon määrän. Vuoden 1985 kortista, ikkunalaudalla olevasta joulukaktuksesta sai faktori Heikki Kiljander painattaa oman joulukorttinsa. Hän oli tutustunut Kaskipuroon exlibrisharrastuksensa yhteydessä kerätessään tiettävästi Suomen suurimman kirjanomistajamerkkien kokoelman. Eikä tuo kortti ollut yksittäinen poikkeus. Maija-Liisa ja Heikki Kiljander saattoivat ”mainostaa” Pentin teoksia vuosia kestäneellä sopimuksella.

– Ruisleivän pinta houkuttelee työstämään sitä teoksissa kun sitä joka päivä veitsellä leikkaa.

Kehittyvän kaihin takia Pentti valmisti vuoden 1987 aikana vain kolme uutta työtä, joiden joukossa oli yksi exlibris. Tästä syystä kortiksi löytyi vanha, parinkymmenen vuoden takainen Limppu -teos! Se on merkitty HC-vedokseksi, arkistointia varten myynnin ulkopuolella olevaksi, ja nimen jälkeen 1965-1987. Varsinaisten vedossarjojen lisäksi hän otti pienikokoisesta leivästä viisi taiteilijavedosta sekä joitakin arkistovedoksia.

Siitä Esa Riippa kertoi hupaisan muiston. Hän oli löytänyt korttikuoren vasta Vapun tienoilla pihalta, lumien sulettua. Tussilla kirjoitettu toivotus oli ehtinyt liueta tuskin arvattavaksi mutta pieni limppu säilynyt ihan kunnossa. Esa ei ollut kehdannut Pentiltä kysyä joulun jälkeen, että mihinkäs perinteinen tervehdys on joutunut. Löydettyään kortin hän kertoi siitä Pentille, jota tapaus kovasti huvitti. Vuonna 2002 Pentille sattui juuri joulun alla bussissa onnettomuus, joka aiheutti reisiluun murtuman ja vaati leikkauksen. Se ei kuitenkaan estänyt leipien lähettämistä. Ne oli ”leivottu” jo hyvissä ajoin.

– Limput ovat graafisesti antoisampia kuin patongit.

Kortit eivät kuvanneet tyypillisiä jouluaiheita, vaan ne noudattivat tekijän omaksumaa linjaa, siis enimmäkseen arkipäiväisiä ja keittiöstä tuttuja objekteja. Vaikka ensikatsomalla tuntui etteivät aiheet juurikaan liittyneet jouluun, niin jo tovin tarkastelun jälkeen saattoi yhdistävä linkki löytyä. Vuonna 1980 tervehdyksen aiheena oli lähes kymmenen vuotta aiemmin tehty Kala vadilla. Inari Krohnille lähti lähes identtinen samasta aiheesta valmistettu, kevyesti värillä täydennetty koevedos, jota ei teoskirjassa mainita. Joukkoon mahtui toki muutamia tutuista teemoista poikkeavia aihevalintoja kuten vuoden 1979 Apina sekä vuosien 1995 ja 2008 kissat.

Vuonna 1978 Pentti joutui runsaan vedostamisen aiheuttaman jännetuppitulehduksen vuoksi turvautumaan painettuihin kortteihin, joissa kuva-aiheina olivat kuitenkin hänen omat teoksensa. Yhdessä kortissa oli pöydälle aseteltu kolme perunaa, paperipussi sekä pieni tulitikku tai mehupilli. Pentti muisti, että joku oli ihan ääneen ihmetellyt kun ei saanut totuttua grafiikkavedosta. Korttien ohella hän lähetti myös joitakin aiemmin vedostettuja aiheita, joiden joukossa oli ainakin yksi peruna. Työkirjassa Perunan vedosmääräksi on merkitty 99 mutta Outi Heiskasen saamassa oli merkintä 22/100!