Puukoululainen

– Lapsuudenkotini oli semmoinen kohtalaisen köyhä työläiskoti ja vähän risainen, kun vanhemmat vähitellen erosivat. Me asuttiin Keravalla talvisotaan asti. Syntymäni jälkeen äitini ja minä olimme äidin siskon eli tätini luona, joka asui Helsingissä. En tarkkaan tiedä kuinka kauan, kuukauden tai kaksi, sitten muutettiin Keravalle, jossa asui sisareni ja muita sukulaisia. Sisko oli hankkinut meille asunnon ja sinne jäimme.

     Perheen elämä oli aineellisesti vaatimatonta, varsinkin sen jälkeen kun vanhemmat olivat muuttaneet erilleen. Pentillä oli kuitenkin läheinen ja lämmin suhde äitiinsä. Huuliharppua soittelevan työmiesisän ansiot olivat epäsäännölliset ja niukat, joten perheen toimeentuloa auttoivat Lempi-äidin tilapäisansiot. Hän hieroi Sirkus Sariolan eläintenkesyttäjiä, akrobaatteja ja muita sirkustaiteilijoita. Nuorelle pojalle tivolimiljöö eläimineen, monine laitteineen ja eksoottisine työntekijöineen tarjosi arjesta poikkeavia elämyksiä.

– Minähän kävin ns. alakoulun (kansakoulun) kaksi ensimmäistä luokkaa. Se onkin ainoa koulu jonka olen kokonaan käynyt läpi.

     Pentti aloitti koulunkäynnin vuonna 1937 Yli-Keravan kansakoulussa, jota myöhemmin nimitettiin yksinkertaisesti Puukouluksi. Helposti kiihtyvän ja äkäisenoloisen opettajansa, karttakepillä poikia sormille napauttelevan Niemen Tiltun Pentti muisti varsin hyvin. Hän kertoi hymyillen muistoja kadonneesta Keravasta, missä Krutit asuivat useassa eri paikassa: Imppalanmäellä, Sihvolan talossa urheilukentän vieressä vanhaa poliisiasemaa vastapäätä, nykyisen Juho Kusti -kauppahallin kohdalla, radan toisella puolella Ainolan talossa Vanhan valtatien varrella sekä Tuorilan talossa Sariolanmäellä. Ensimmäinen mieleen jäänyt asuinpaikka oli kaksikerroksinen puutalo lähellä keskustaa. Se sijaitsi Seunalantien poikkitien varrella (jota ei enää ole), nykyisen Kauppakaaren lähellä ja tunnettiin nimellä ”musta talo”, kun se oli mustaksi maalattu lautavuorattu hirsitalo.

– Asuttiin sekä ylä- että alakerrassa ja samassa talossa asui muitakin perheitä.

Pentin käydessä kolmatta luokkaa syttyi talvisota ja koulu loppui syksyyn, kun tuli ylimääräisten harjoitusten aika ja tiloihin majoitettiin sotilaita. Pian siirryttiin suoraan sota-aikaan.

– Siinä kävi niin että Keravaa pommitettiin; olisiko ollut tammikuun loppu tai helmikuuta kun viereiselle pellolle tuli kaksi pommia ja ikkunat rikkoutuivat. Oli kova pakkasaika, yksi vuosisadan kylmimpiä talvia, eikä talossa voinut ajatellakkaan asua; eihän silloin saanut uusia ikkunoita.

     Vanhemmat olivat muuttaneet erilleen 1939. Äiti ja lapset siirtyivät Saviolta talvisodan aikana Korsoon ja elokuussa välirauhan aikana Helsinkiin. Pentti asui ainakin osan ajasta tätinsä kodissa. Äiti oli jonkun toisen sukulaisen luona.

Huhtikuun alussa oli vuorossa muutto Helsinkiin, veljen Ossian Tähtisen asuntoon. Ossian oli töissä Kolmannen linjan ja Hämeentien kulmatalossa sijainneessa kenkätehtaassa. Pentin koulunkäynti jatkui syksyllä 1940 Kallion kansakoulussa opettaja Koirasen luokalla. Tällöin ilmeni Pentin likinäköisyys, mikä tuotti vaikeuksia etenkin piirustustunneilla, kun piti jäljentää opettajan malliksi asettamia kuvia. Jätepaperin, lumppujen sekä muun käyttökelpoisen kierrätysmateriaalin kerääjänä hän sen sijaan kunnostautui.