Matkakuvia

Ensimmäinen opintomatka suuntautui Ruotsiin ja Norjaan vuonna 1951. Ystävälleen Rolfille lähettämässä kirjeessä Pentti ilmoitti tulevasta matkasuunnitelmastaan: Tässä saat aikataulumme. Helsingistä Tukholmaan 29/7, Tukholmasta Trondheimiin 1/8, Trondheimista Osloon 3/8, Oslosta Tibron kautta Göteborgiin ja sitten kotiin Tukholman kautta taas. Skövdeen saavumme siis 7/8 klo 20.34 illalla. Tiistaina.

Kolmepäiväisen Tibron vierailun aikana Pentti tapasi vanhoja ystäviään ja asui Rolfin kotona. Valitettavasti he eivät kuitenkaan päässeet tapaamaan, koska Rolf opiskeli samaan aikaan Östersundissa. Matkalaisten emännöinnistä huolehti Rolfin Ulla-sisko. 1955 Pentti teki kaksiviikkoisen opintomatkan Kööpenhaminan museoihin ja Osloon; ohjelmassa olivat mm. Statens Museum for Kunst -taidemuseo, Designmuseum ja kansallismuseo Nationalmuseet. Tälläkin kerralla kiinnosti kuvanveistäjä Gustav Viegelandin luoma patsaspuisto Oslossa, jossa yli 200 patsasta kuvaavat ihmiselämän eri vaiheita.

Italia oli mieluinen nuoruusajan matkustuskohde. Ensimmäisellä matkallaan 1957 Pentti ja Tuulikki tutustuivat Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunkiin Firenzeen ja Uffizin taidegallerian tarjontaan. Samalla matkalla he poikkesivat myös meren rannan ”punaiselle vuorelle”, Monterosson pieneen idylliseen kaupunkiin, jossa kapeat kujat ja vuoren rinteeseen, sataman yläpuolelle, kasaantuneet värikkäät talot muodostavat sen historiallisen keskuksen.

Kaikki matkakuvat eivät olleet kameralla tallennettuja. Pentti säästi käytettyjä matkalippuja ja käytti niitä kollaaseissa, joita syntyi useita kuten vuoden 1972 London transport, Landscape sekä Venetsiasta I ja II. Vuoden 1980 joulukuussa Bremenissä sijaitsevassa Kleine Grafik Galeriessa pidettiin Collagen-näyttely, johon Pentin lisäksi otti osaa 12 taiteilijaa kollaasiteoksillaan. Hän piti myös oman  pienoisnäyttelyn Taidehallin studiossa lokakuussa 1981. Esillä oli 19 työtä, piirustuksia ja kollaaseja. Hän suositteli studiota ystävälleen Svenrobertille ja kertoi, että tilan käytöstä määrää intendentti, joka on erityisen kiinnostunut piirustuksista.

Pieni huuliharppu kulki kätevästi mukana matkoilla. Sopivissa tilanteissa Pentti kaivoi sen taskustaan ja viihdytti kuulijoita. Näin myös bussissa, joka kesällä 1975 vei Orivedelle, Taidekeskus Purnuun. Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen hankki  alueen 1962 ja rakensi sinne kesäateljeensa. Näyttelytoiminta alkoi viisi vuotta myöhemmin, kun Tukiainen kuuden taitelijatoverinsa kanssa järjesti paikalle kesänäyttelyn yhteisen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Suomen ensimmäinen kesänäyttely sai pian seuraajia ympäri maata. Purnussa oli näyttely noin joka toinen vuosi – muut kesät Tukiainen teki siellä taiteellista työtään. Pentin teoksia oli Purnussa esillä vuosina 1969 ja 1973.

Fredrikstad on lähes 77000 asukkaan rannikkokaupunki Etelä-Norjassa lähellä Ruotsin rajaa. Kaupunki on tunnettu rikkaasta kultturielämästään, vilkkaista rantalaitureista ja kodikkaasta vanhastakaupungista. Fredrikstadista muodostui Norjan tärkein grafiikkakeskus, jossa on ollut Pentin teoksia esillä useaan otteeseen. Jo 1967 hän oli mukana pohjoismaista grafiikkaa esittelevässä näyttelyssä. Kaksi vuotta myöhemmin järjestettiin samanlainen näyttely. Töitä oli mukana myös kansainvälisessä miniatyyrigrafiikan näyttelyssä 1971. Kun Norjan kansainvälinen taidegrafiikan biennaali 1972 järjestettiin Fredrikstadissa, voitti Pentti toisen palkinnon. Vuoden päästä hän osallistui uudelleen miniatyyrigrafiikan näyttelyyn, ja piti silloin myös yksityisnäyttelyn Galleri Gamlebyessä. Kolmen vuoden välein, alkaen vuodesta 1989, kaupungissa on järjestetty Norjan kansainvälinen grafiikkatriennaali.

Kesällä 1980 Kaskipurot matkustivat kotimaassa. Matkareitin varrelle mahtuivat Tammela, Kuopio ja Porvoo. Matkaa ei kuitenkaan tehty omalla autolla, vaikka he poseerasivatkin Mustialassa auton vierellä. Tiedossa ei ole, ketkä olivat matkaseurana. Pentillä ei ollut ajokorttia. Se ei estänyt häntä myöhemmin Katriinan sairaalassa kertomasta autolla ajostaan. Hyvin oli kuulemma sujunut!

Saman vuoden lokakuussa Pentti ja Tuulikki tekivät matkan Ateenaan, kenties Pentin 50-vuotisjuhlallisuuksia karttaakseen. Entiset oppilaat järjestivät kuitenkin marraskuun alussa Taidegraafikot-galleriassa näyttelyn, jota eivät pystyneet opettajaltaan salaamaan. Samassa yhteydessä julkaistu Kaskipuron koulu –kirja taisi tulla täytenä yllätyksenä.

Tuulikki oli kotoisin Asikkalasta ja syntynyt asioitsija Emil Julius Simosen ja Ida Maria o.s. Nylanderin vanhimpana lapsena. Pentti ja Tuulikki vierailivat usein tämän sukulaisten luona Salonsaaressa Vääksyssä, missä oli mahdollisuus nauttia venematkoista Päijänteellä.

Pentti Kaskipuro, grafiikkaa -monografiateoksen julkaisi italialais-suomalaisen kulttuurisillan rakentajan, bibliofiilin ja taiteen keräilijän, Pesarossa syntyneen Rolando Pieraccinin kustantamo Eurographica 1982. Suurellisesti teoksesta otettiin 3100 kappaleen painos. Ensimmäiset 100 teosta olivat taiteilijan signeeraamia ja sisälsivät yhden alkuperäisen grafiikan lehden. Pieraccini kustansi myös Esa Riipan grafiikkaa esittelevät teokset vuosina1997 ja 2007 sekä vuonna 1998 vastaavanlaisen teoksen Inari Krohnin grafiikkaa. Niistä otettiin 1100 numeroitua kappaletta, sadassa ensimmäisessä signeerattu grafiikkalehti. Lisäksi painettiin 29 ad personam kappaletta, jotka sidottiin kangaskansiin. Niiden liitteenä oli grafiikkalehden lisäksi yksi taiteilijan piirros. Veikko Vionojasta on vuosien varrella julkaistu peräti viisi eri teosta. Oletettavasti nyt oli vuorossa Pieraccinin toimittaman Elina Luukasen Grafiikkaa -teoksen painovaihe Tipografia Nobilissa, Italian Pesarossa. Itse teos valmistui marraskuussa 2000.