Kirjeitä ystävälle

Rolf Johanssonin ohella Pentillä oli joukko ystäviä, joihin hän vuosien varrella piti yhteyttä tapaamalla, puhelimen välityksellä tai kirjeitse. Näihin lukeutuivat mm. entiset Kaskipuron koulun oppilaat Outi Heiskanen ja Esa Riippa, taiteilija Inari Krohn, Mölndalissa lähellä Göteborgia asuva ruotsalainen taiteilija Svenrobert Lundquist, intohimoisena taiteenkerääjänä tunnetuksi tullut kajaanilainen Tuomo Seppo, kauppias Kalevi Aalto sekä keravalainen runoilija Kari Saviniemi. Joukkoon pitää vielä lisätä toinenkin ansioitunut taiteenkeräilijä, taiteilija Risto Vilhunen, alias Leonardo Da Vilhu, jolla oli tapana soittaa päivittäin, joskus jopa kolmekin kertaa samana päivänä. Monien kirjeidensä alussa Pentti pyytelee anteeksi, ettei ole saanut aiemmin vastattua väittäen olevansa toivottoman laiska kirjoittaja mutta heti perään että parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Hän saattoi myös todeta, ettei juuri nyt ole mitään erityistä kirjoitettavaa ja jatkaa kirjettään neljän arkin verran! 

Korso 23 / 7 -51. Tervehdys toveri! Kuinka viihdyt kesän kylmyydessä (arvelen, että siellä on yhtä kylmää kuin täälläkin. Täytyy olla villavuori uimapuvussa.) Täällä paukkuu elämä eteenpäin niinkuin tuuli katolla. Mutta nyt olemme muuttaneet suunnitelmaa jälleen ja niinpä olen varustautunut piirroksen osoittamalla tavalla ja aion matkustaa Ruotsiin ja Norjaan eukon kanssa (hän on selkärepussa, tulee halvemmaksi). Ja tietysti teemme välilaskun Tibrossa. Järjestäkää niin että olette kotona kun pitkä poika tulee käymään, sillä meillä on rajoitetusti aikaa. Vain parin viikon loma. Mehän voimme asua hotellissa. ’Kova’ riittää kyllä. Mutta voisitko tilata huoneen meille. Kuten sanottu niin voimme hyvin asua siinä, muutoin teillä on meistä aivan liikaa vaivaa. Rolfille osoitetun kirjeen allekirjoituksena: Så lång så länge, Pentti ja eukko. 

Kirjeiden ohella kulki muutakin postia maasta toiseen. Jo aiemmin oli Pentti saanut Rolfilta piirustus- ja maalaustarvikkeita, joita oli rajoitetusti saatavana kotimaassa etenkin sodan jälkeisinä vuosina: pyyhekumeja, pehmeälyijyisiä kyniä, tussikyniä ja piirustuspaperia, joita joko puuttui tai joiden laatu täällä oli huonompaa. Vastineeksi Pentti lähetti Rolfille musiikkinuotteja ja esim. Mika Waltarin teoksia. Kun ystävykset olivat lähes samaa kokoa, niin Rolf muisti myös lähettäneensä käytettyjä vaatteita. 

Näytän nykyään suurinpiirtein tällaiselta. Jäntevältä nuorukaiselta, kuten näkyy. Olen toki saavuttanut 75 kilon kunnioitettavan nettopainon, mikä osoittaa että sen suhteen on edistytty. Mutta taidetta voi toki harjoittaa kuinka paljon tahansa, niin että ulkonäkö on samantekevä! Näin luonnehti Pentti vuonna 1955 Rolfille lähettämänsä kirjeen kuvaa.

Tästä Tibrossa 1986 pidetystä näyttelystä ei ole mainintaa Pentin CV:ssä, mutta Rolfilta onnistuin saamaan tietoja. Oletettavasti kyseessä oli tapahtuma, jonka järjesti Tibron kunta ja puuhamiehenä saattoi toimia pappilan perhe. Näyttelypaikkana oli Blockingin ateljee. Rolf ei muistanut tarkemmin esillä olleiden teosten määrää. Hän osti itselleen yhden melko suuren Kliivia-kuivaneulatyön. Näyttely oli luultavasti sama, joka tuolloin kulki maassa useissa eri paikoissa. Vaikka edellisenä ja seuraavanakin vuonna Pentin grafiikkaa oli esillä Ruotsissa, niin hän ei tuolloin itse matkustanut Tibrohon. Pappilasta tulleessa joulutervehdyksessä olikin toive tavata seuraavana vuonna. 

Rolfin kirjeestä: Hej Pentti! Falköping 3.9.08 Tässä tulee ottamani kuvat. Oli ihana päivä, kun vielä kerran sain ilon tavata erään pitkäaikaisemmista ystävistäni. Olet sama ystävällinen ja yksinkertainen heppu kuin 40-luvulla, huolimatta kaikista vastoinkäymisistäsi. Pullan arvosti myös matkaa ja tapaamistasi. Pitäkäämme yhteyttä ja olet tervetullut tänne, kun tunnet että haluat ja toivot sitä. Olisi hauskaa näyttää sinulle vanha oleskelupaikka. Rolf. Pullalta terveisiä!

Hyvä Pentti! Vuosi on taas mennyt lähes huomaamatta. Kyllä aika rientää! Vuoden aikana on Ninni ja minut arvostettu pienen Albus-nimisen pojan isovanhemmiksi. Tämän vanhemmat asuvat Boråsissa, missä on pirteä taidemuseo, joka järjestää hämmästyttävän hyviä näyttelyitä: Lars Derinin akvarelleja, valokuvanäyttelyitä sekä usein korkealaatuisia tekstiilinäyttelyitä. Grafiikkavuosi on tarjonnut mm. Åke Johanssonin ja mielestäni hienoja mezzotintavedoksia tekevän Jukka Väntisen näyttelyt. Mutta ”Fridell ja Kaskipuro” on lyömätön yhdistelmä! Toivotan sekä intoa että kykyä luovuuteen sinulle tulevalle vuodelle! Antikvariaatti lähes syö minut suuhunsa. Tavallinen työviikko vie 60-70 tuntia ja se on valitettavasti aivan hullunlailla liikaa. Mutta se on se mitä vaaditaan ja se antaa vain vähän aikaa muuhun. Lastenlapset ehkä voivat muuttaa sitä? Ollaan yhteydessä taas joulupyhinä kuten tavallisesti! Niin että Hyvää joulua ja Hyvää uutta vuotta 2010! toivoo Rolf

13.6.2010 Katriinan sairaala, osasto 6, huone 6
– Rolf kävi. No mitäs, oli hirveän kiva ja mukava tavata. Minua harmittaa, ettei ehditty jo aikaisemmin. On siitä joku vuosi kun on viimeksi tavattu. Sellainen lyhyt tapaaminen tuossa Temppeliaukion kirkossa. Meistä on kuva kirkon edustalla. Se rouva otti. Ja sitten kävimme siinä, mikä se pieni ravintola nyt onkaan…siinä uimahallin porttikongin vieressä…Karl Johanissa, joka on minun suosikkipaikkoja. Tarjosin heille lounaan ja sen jälkeen taisivat jo pikku hiljaa lähteä laivalle, kun olivat yhden päivän matkalla.