ALBUMIIN KIRJATTUA

– Ainahan taiteen tekemisessä on kyse siitä, että jotain menee silmän kautta sisään ja tulee käden kautta ulos. Siinä välillä taiteilija lisää joukkoon oman mielensä kuvan. Omat mielikuvat ja todellisuus ovat taideteoksessa limittäin.

– Mielestäni yleensäkään taiteessa ei pitäisi tehdä mitään suurempaan kokoon kuin mikä on aivan välttämätöntä. Onko jokin suuri tai pienikokoinen, ei ole arvo sinänsä. Koko ei saa taiteessa olla itsetarkoitus.

– Hyvä kirjallisuus viihdyttää. Samalla siinä kokoaa omaan maailmankuvaansa uusia aineksia. Kai siinä on jotain pakoa todellisuudestakin.

Ensimmäinen opintomatka suuntautui Ruotsiin ja Norjaan vuonna 1951. Ystävälleen Rolfille lähettämässä kirjeessä Pentti ilmoitti tulevasta matkasuunnitelmastaan: Tässä saat aikataulumme.

Yläkertaan, alunperin ullakkona palvelleeseen noin 35 neliömetrin laajuiseen tilaan tehtiin 1956 työtila, joka kaksitoista vuotta myöhemmin remontoitiin talon lisäsiiven rakentamisen yhteydessä.

Pentti oli ollut 1960-luvun alusta lähtien aktiivisesti mukana suomalaisessa taide-elämässä, oli sitten kysymyksessä osallistuminen koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin tai osto- ja arvostelulautakuntiin, taidegraafikkojen asian eteenpäin vieminen tai taiteilijaprofessuurin hoitaminen.

Pentin tuotannossa on myös surrealistinen sivujuonne. Hän on työstänyt vuosien varrella useita asetelmia, joissa lintupäiset alastomat naiset tai surullisen näköiset miehet, kallot tai lanttupäiset hahmot ovat pääosassa.

Leena Peltola kirjoitti Mestari K:n juhlakirjaan: ”Miten voisi verrata Penttiä ja perunaa? Molemmat ovat ulkoiselta olemukseltaan hiukan kömpelön näköisiä, mutta sisäisesti antoisia.

Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja, joka itse opetti Taideteollisessa, oli suositellut Penttiä grafiikan tuntiopettajaksi laitoksen rehtorille Kaj Franckille, jonka pyyntöön Pentti vastahakoisesti suostui.