ALBUMIIN KIRJATTUA

Leena Peltola kirjoitti Mestari K:n juhlakirjaan: ”Miten voisi verrata Penttiä ja perunaa? Molemmat ovat ulkoiselta olemukseltaan hiukan kömpelön näköisiä, mutta sisäisesti antoisia.

Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja, joka itse opetti Taideteollisessa, oli suositellut Penttiä grafiikan tuntiopettajaksi laitoksen rehtorille Kaj Franckille, jonka pyyntöön Pentti vastahakoisesti suostui.

Taiteemme kannalta tärkeänä on totuttu pitämään Venetsian biennaalia. Tämä järjestyksessä 32. näyttely avattiin kesäkuun 20. päivänä vuonna 1964. Siihen osallistui 34 maata yli 3000 teoksella.

Mentyään naimisiin Tuulikin kanssa Pentti asui koko elämänsä samassa, alunperin vaimon vanhempien 30-luvulla Korson Haikaratielle rakentamassa puolitoistakerroksisessa
omakotitalossa.

Olin sitten myös Yhtyneissä Kuvalehdissa. Tietysti tuommoiseen somistajan hommaan, jos vähän osaa piirtää ja muuta, on helppo ratkaisu tarttua kiinni koska siinä ei nyt mitään ihmeellisiä kykyjä vaadita.

Rolf Johanssonin ohella Pentillä oli joukko ystäviä, joihin hän vuosien varrella piti yhteyttä tapaamalla, puhelimen välityksellä tai kirjeitse.

Lokakuussa 2009 YLE 1:lle tehdyssä Kuukauden taiteilija -ohjelmassa Pentti muisteli tutustumistaan Ateneumiin, josta sukulaiset olivat puhuneet vähän mystisenä paikkana. Tämä oli varmasti vain lisännyt pojan mielenkiintoa.

Sodan päättymisen jälkeen ei koulu enää maistunut ja 16-vuotias Pentti aloitti polkupyörälähettinä Yhtyneissä Kuvalehdissä. Talven 1947-48 hän työskenteli Frani-enonsa hattuja valmistavassa yrityksessä Helsingissä.

Omat sotalapsivuodet Pentti koki onnenpotkuna ja kertoi mielellään ajasta, josta hänellä oli vain hyviä muistoja. Jatkosodan käynnistyttyä 1941 alettiin kerätä lapsia lähetettäväksi Ruotsiin.