ALBUMIIN KIRJATTUA

Yläkertaan, alunperin ullakkona palvelleeseen noin 35 neliömetrin laajuiseen tilaan tehtiin 1956 työtila, joka kaksitoista vuotta myöhemmin remontoitiin talon lisäsiiven rakentamisen yhteydessä.

Pentti oli ollut 1960-luvun alusta lähtien aktiivisesti mukana suomalaisessa taide-elämässä, oli sitten kysymyksessä osallistuminen koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin tai osto- ja arvostelulautakuntiin, taidegraafikkojen asian eteenpäin vieminen tai taiteilijaprofessuurin hoitaminen.

Pentin tuotannossa on myös surrealistinen sivujuonne. Hän on työstänyt vuosien varrella useita asetelmia, joissa lintupäiset alastomat naiset tai surullisen näköiset miehet, kallot tai lanttupäiset hahmot ovat pääosassa.

Leena Peltola kirjoitti Mestari K:n juhlakirjaan: ”Miten voisi verrata Penttiä ja perunaa? Molemmat ovat ulkoiselta olemukseltaan hiukan kömpelön näköisiä, mutta sisäisesti antoisia.

Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja, joka itse opetti Taideteollisessa, oli suositellut Penttiä grafiikan tuntiopettajaksi laitoksen rehtorille Kaj Franckille, jonka pyyntöön Pentti vastahakoisesti suostui.

Taiteemme kannalta tärkeänä on totuttu pitämään Venetsian biennaalia. Tämä järjestyksessä 32. näyttely avattiin kesäkuun 20. päivänä vuonna 1964. Siihen osallistui 34 maata yli 3000 teoksella.

Mentyään naimisiin Tuulikin kanssa Pentti asui koko elämänsä samassa, alunperin vaimon vanhempien 30-luvulla Korson Haikaratielle rakentamassa puolitoistakerroksisessa
omakotitalossa.

Olin sitten myös Yhtyneissä Kuvalehdissa. Tietysti tuommoiseen somistajan hommaan, jos vähän osaa piirtää ja muuta, on helppo ratkaisu tarttua kiinni koska siinä ei nyt mitään ihmeellisiä kykyjä vaadita.

Rolf Johanssonin ohella Pentillä oli joukko ystäviä, joihin hän vuosien varrella piti yhteyttä tapaamalla, puhelimen välityksellä tai kirjeitse.