Yritys perustaa Pentti Kaskipuro seura

Lokakuun yhdeksäntenä päivänä 2011 kutsuivat Soili Sinisalo ja Timo Somer pienen joukon ystäviä kotiinsa, vanhaan ja viehättävään rengintupaan Espoon Träskändaan graafikko Pentti Kaskipuron muistelutilaisuuteen. Allekirjoittaneen lisäksi paikalla olivat Outi Heiskanen, Inari Krohn ja Elina Luukanen. Mukaan kutsutuista ainakin Marjatta Nuoreva oli jäänyt saaristomökilleen ja Esa Riippa kertonut vilustuneensa pahasti pihatöissä Kälviän kodissaan. Leppoisan jutustelun ja ruokailun yhteydessä selvisi myös kutsujen perimmäinen syy Soilin ehdottaessa Pentti Kaskipuro seuran perustamista.

Tämä tuli täytenä yllätyksenä ainakin minulle, ehkä joillekuille muillekin mutta tuskin Outille, joka otti kassistaan esille isokokoisen kirjan. Se toi minulle mieleen perheraamatun mutta oli väriltään ruskea ja kannessa komeili kultaisin fraktuurakirjaimin teksti Mestarimaalauksia. Outi ilmoitti, että halusi lahjoittaa vuonna 1919 Helsingissä painetun kirjan perustettavalle seuralle. Vaikka me kaikki tunsimme Outin hyvin ja olimme tottuneet moniin yllätyksiin niin silti ainakin minä ehdin vähän ihmetellä lahjoitusta kunnes selvisi teoksen sisältö. Alunperin kirja käsitti 50 värillistä taidepainojäljennöstä klassillisen maalaustaiteen mestareilta. Niistä suurin osa oli kuitenkin revitty irti ja tilalle sivujen väleihin pistetty enimmäkseen pienikokoisia ja mustia töitä.

Oli lyijykynäluonnoksia, kuparipiirrosmalleja, grafiikkateosten koevedoksia, joulukortteja ja muutamia exlibriksiä, kaikkiaan 35 Kaskipuron työtä. Kun vähän tarkemmin kokoelmaan ehdin perehtyä niin tuli mieleen, että suuri osa töistä saattoi olla peräisin ajalta Outin ollessa oppilaana Kaskipuron koulussa. Vaikka tekijän signeerauksia ei ollut kuin joulukorteissa niin silti kirjan sisältö näin yhteen koottuna tuntui merkittävältä ja arvokkaalta dokumentilta. Kun myöhemmin selvisi, että Kaskipuro ”seuroja” oli jo pitkään vietetty Järvenpäässä graafikko Hannu Hyrskeen kotona niin tuo Espoossa viritetty idea hiipui ja sammui lopulta kokonaan. Lahjakirja jäi silloin minun säilytettäväksi ja olen sitä ottanut aika ajoin hyllystä uudelleen tarkasteltavaksi. Uskon vahvasti, että Outilla ei olisi mitään sitä vastaan, että iso kirja saa ”hyvän kodin” Pro Kaskipuro yhdistyksen suojassa josta se voidaan avata jäsenien selattavaksi.