Pakattuja asetelmia

Kootessani vuoden 2013 aikana tietoja Pentti Kaskipuron joulukorteista ja työstäessäni kertyneestä materiaalista lopulta 112-sivuisen kirjan tuli mieleeni että Pentin taiteilijuutta voisi kokonaisuudessaan tuoda esille pienellä kirjasarjalla. Asia jäi kuitenkin sillä erää hautumaan kun muut tekemistä odottaneet kirjaprojektit, mm. Muistumia omasta lapsuudesta ja nuoruudesta sekä Yksinäinen savu, pohjoisen otoksilla kuvitettu runokokoelma. Näiden jälkeen olikin vuorossa vähän isompi ja myös vaativampi tehtävä, nimittäin Pentti Kaskipuro ALBUMI, henkilömuotokuva, jonka teossa vierähti yllättäen kaikkiaan lähes kymmenen vuotta.

Jo vuonna 2007 valmistellessani yhteistä näyttelyä yhden työn valmistusprosessin dokumentoinnista olin lukuisilla kuvausreissuillani Korsossa päässyt ensi kertaa oikein kunnolla tutustumaan Pentin kahteen grafiikkasalkkuun. Toinen oli Rolando Pieraccinin ideoima ja kustantama Sipuleita ja valkosipuleita, viisi grafiikan lehteä sisältävä, hienosti viimeistelty, Italiassa käsin tehty 40×30 cm:n kansio ja toinen13 pieni kokoinen japanilaistyylinen kietaisukansio jonka sisältä löysin 13 kuivaneulakaiverrusta ja saman verran keravalaisen runoilijan Kari Saviniemen lyhyitä runoja. Muistui mieleeni Mestarin alleviivaama opetus ”Less is more”. Oli pakko lunastaa molemmat salkut.

Olen aina arvostanut japanilaista kulttuuria, arkkitehtuuria ja taidetta sen erilaisissa ilmenemismuodoissa joten tuo pieni, Taskumapiksikin kutsuttu salkku osui tajuntaani täysin odottamattomalla voimalla. Tiettävästi salkun syntyidea sai alkunsa kun kaksi Penttiä ensi kerran tapasivat toisensa. Tuo toinen Pentti oli valokuvaaja Sammallahti, joka oli tällöin yhteisellä taksimatkalla todennut että sinähän olet se taiteilija jonka näyttely mahtuu taskuun, viitaten Kaskipuron suosimaan pieneen kokoon. Tämä jäi sitten hautumaan kunnes Pentti valmisti vuosien 1998-1999 aikana 13 pienikokoista teosta, ihmisten tai ihmistenkaltaisten olioiden hiljaisia kuvia sekä surrealistisen dramaattisia hetkiä ja pyysi Kari Saviniemeä työstämään niihin istuvat aforistiset runot.

Kuvan ja tekstin hiljaisen vuoropuhelun yhdistäväksi tekijäksi ja teoksen motoksi löytyi molemmille tekijöille tutun, kirjailija Juhani Peltosen sanat: ”Elämä on täynnä irrallisia yksityiskohtia, joita unet, tuska ja kaipuu mielivaltaisesti liittävät yhteen.” Siinä ilmenee  myös häivähdys surrealismia mikä ei ole vierasta kummallekkaan salkun tekijälle.